Jo muinaisista ajoista lähtien nuotiolla on ollut valtava merkitys metsässä kulkijoille. Se vaikuttaa esimerkiksi mielialaan ja sen lisäksi se tuo lämpöä, valoa, ruuan valmistuspaikan, sekä paikan sosiaaliselle kanssakäymiselle. Sen avulla saadaan myös varusteet kuivattua sateen sattuessa.

Nuotio on olennainen osa suomalaista eräkulttuuria. Päivä aloitetaan usein sillä ja siihen se myös loppuu. Myös keskellä päivää voidaan tehdä tulia tarpeen mukaan. Näin siis vanhan koulukunnan metsästäjillä ja vaeltajilla jos ollaan yöt maastossa.

Nuotioita on erilaisia eri käyttötarkoituksiin. Yöpymistulien tehtävä on antaa lämpöä koko yöksi mahdollisimman vähällä ylläpidolla. Päivällä ruuanlaittoon tai kahvin keitttämiseen tarvittavat tulet ovat erityyppisiä. Samoin jos tarvitaan tulta tarvitaan merkinantoon on tehtävä erityyppinen tuli. Tarkempia nuotion rakentamisen malleja löytyy jo valmiina verkkosivuilta, joten laitan tässä linkin yhdelle havainnolliselle sivulle. Nuotion rakentamisohjeiden sijaan keskityn tässä enemmän nuotion merkitykseen kulkijalle. Esittelen seuraaksi muutamia nuotiotyyppejä, jotka ovat erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Nuotio merkinantoon

Kun halutaan viestittää nuotion avulla halutaan saada aikaiseksi joko savua tai pitkälle näkyvä tuli. Tyypillinen esimerkki tästä on muinaiset vartiotulet, joita kasattiin valmiiksi suuriksi keoiksi korkeille paikoille. Ne olivat siellä odottamassa sitä, että vartiossa oleva havaitsi uhkan, josta halusi viestittää muille. Tällainen tilanne saattoi olla esimerkiksi uhkaava vihollinen. Vartiotuli saattoi olla myös savua tuottava tuli. Intiaanien käyttämät savumerkit ovat tästä kehittyneempi versio. Silloin viestiin saattoi saada enemmän sisältöä pelkän varoituksen lisäksi.

Yöpymiseen soveltuvat tulet

Rakovalkea on ehkä ensimmäinen yöpymistuli, joka tulee mieleen. Sen rakentaminen on kuitenkin aikaa vaativaa puuhaa. Lisäksi sopivien puiden löytäminen matkan varrelta on nykyisin epätodennäköistä – ellei ole sitten valmistellut niitä aiemmilla reissuilla valmiiksi. Kelopuita ei saa omin luvin kaataa. Rakovalkean rakentaminen ottaa myös aikansa, eikä sen käyttäminen ole tottumattomalle helppoa. Se on tunnelmallinen ja hyvä useamman hengen yöpymistuli varsinkin laavumajoituksessa.

Pinotuli on helpompi rakentaa. Siinä voi käyttää esimerkiksi kolmea tai useampaa metrihalkoa pinottuna pyramidin tapaan pitkittäin maahan. Jos yöpyjiä on enemmän, voidaan nuotiota jatkaa toisilla metrihaloilla samaan tapaan pinottuna. Tämä ei tosin pala yhtä tasaisesti kuin rakovalkea, ja vaatii siis ylläpitoa kuten rakovalkeakin. Ehdottoman tärkeää on suojata tuli niin, että se ei pääse sortumaan yöpyjien päälle. Tämä vastuullinen tehtävä kuuluu nuotion vartijalle, kipinämikolle. Kipinävuoroja jaetaan tasaisesti kaikille yöpyjille, ellei ole erityistä perustetta antaa jonkun levätä muita enemmän.

Ruuanlaittoon soveltuva nuotiot

Ruokaa voidaan tehdä avotulilla hyvin monella eri tavalla. Ruokaa voidaan loimuttaa, grillata, keittää, hauduttaa, paistaa maauunissa, hiilloksella jne. Vain oma taito, välineet ja mielikuvitus on rajana. Ruuanlaitosta avotulilla voisi vaikka kirjoittaa kirjan. Muutama nuotiotyyppi on kuitenkin hyvä pitää mielessä kun kun aikoo tehdä ruokaa tai keittää kahvit.

Ristikkonuotio on helppo tehdä ja saada syttymään. Sen avulla voi tehdä hyvin monella tavalla ruokaa. Sen äärellä on helppo loimuttaa esimerkiksi kalaa tai makkaraa, ja nuotiokattilan tai kahvipannun käyttö on mahdollista kun vaan saa astiat tukevan kepin nokkaan tai roikkumaan kolmijalasta ketjun varaan. Ristikkonuotio on hyvä makkaranpaistonuotio. Kypsennettävää ruokaa (makkaraa) ei kannata laittaa suoraan liekkiin tai sen yläpuolelle, sillä liekki nokeaa ruuan nopeasti. Sen sijaan kannattaa joko kypsentää loimulla tai odottaa hiillosta, jolloin nokeamista ei tapahdu.

Metsästäjän nuotio on nuotio, jossa kaksi puuta on asetettu pitkittäin maahan, ja tuli on sytytetty niiden väliin. Tässä nuotiotyypissä voi laittaa useamman kattilan suoraan puiden päälle jonoon puiden suuntaisesti. Tämä on käyttökelpoinen, jos tarvitsee keittää useammalla kattilalla tai vaikka paistaa yhtäaikaisesti paistinpannulla.

Raappanan tuli on tarkoitettu yhden kattilan tai pannun tuleksi. Siinä pyöreä pölli halkaistaan kahtia ja asetetaan pystyasentoon, jolloin tuli tehdään puolikkaiden väliin. Samantyyppisesti voi kypsentää myös jätkänkynttilällä.

Valaisuun ja lämmittämiseen soveltuvat nuotiotyypit

Jätkänkynttilä on suosittu valaisuun käytetty tuli, mutta sen tekeminen metsäolosuhteissa vaatii moottorisahan, ellei puita ole tehty etukäteen valmiiksi. Jätkänkynttilässä käytetään pyöreää pölliä, jonka toiseen päähän on sahattu syvä ristikko, jonka pohjalle sytytetään tuli sytykkeiden avulla. Se valaisee hyvin ja on oiva tunnelmanluoja. Jätkänkynttilä asetetaan pystyasentoon maahan ristikkopuoli ylöspäin. Toinen tyyppi jätkänkynttilää on sellainen jossa pyöreään pölliin on porattu syvä pystyreikä, ja sivusta toinen reikä, joka on yhteydessä pystyreikään. Siinäkin tuli sytytetään pohjalta.

Valaisuun sopii myös ristikkonuotiot, pagodit ja kekonuotiot, mutta ne ovat käyttökelpoisia myös lämmön tuottamiseen ja ruuanlaittoon. Näissä suurempi tuli tuo luonnollisesti myös enemmän valoa ja lämpöä. Se mikä on riittävä koko määräytyy tarpeen mukaan. Yhden ja kahden hengen tarpeisiin riittää pienempikin nuotio. Polttopuutakaan ei ole syytä tuhlata, varsinkin jos käyttää esimerkiksi valmiita huollettuja vaellusreittejä. Seuraavalla tulijalla voi olla todellinen tarve polttopuille.

Turvallisuus

Nuotion tekemiseen liittyy aina suuri vastuu. Metsäpalovaroitusten aikaan nuotiota ei saa sytyttää. Nuotion tekemiseen vaaditaan Suomessa aina maanomistajan lupa, ellei sitten liiku valmiilla reiteillä, jonne on tehty valmiita tulipaikkoja. Myös polttopuiden ottamiseen vaaditaan lupa. Eläviä puita ei saa vaurioittaa, eikä repiä koivun tuohta sytykkeeksi. Nuotio on aina myös ehdottomasti sammutettava kunnolla, joko vedellä tai hiekalla. Myös tulen käyttäminen vaatii varovaisuutta, ettei polta itseään tai varusteita.

Kävin tänään ajelemassa lenkin skootterillani ja liikenteessä tuli vastaan monenlaisia kaksipyöräisellä ajavia. Osa ajoi isoilla tehokkailla moottoripyörilla, osa isommilla skoottereilla ja loput joko mopoilla tai moposkoottereilla. Selvästi näkyi kuitenkin se, että lämpimät ilmat ovat saaneet kaksipyöräiset liikkeelle ja se kannattaa ottaa huomioon liikenteessä.

Moottoripyöräilijoiden kunniaksi pitää tänään sanoa se, että nopeudet olivat kaupungissa ja esikaupunkialueilla rajoitusten mukaisia. Muutenkin isommilla pyörillä liikkuneet ajoivat maltillisesti. Sen sijaan mopoilla ja moposkoottereilla ajavien pitäisi kyllä katsoa peiliin ja kerrata liikennesääntöjä. Osa mopoista oli selvästikin viritettyjä äänen ja vauhdin perusteella. Nämä ajopelit olivat poikien alla. Moposkoottereissa oli sen sijaan molempia sukupuolia, mutta täytyy sanoa, että tyttöjen ajo oli paljon huonompaa. Vilkkujen käyttö tuntui olevan aivan vieras käsite ja ajovaloja ei käytetty ollenkaan. Luulisi näiden olevan perusasioita, joiden avulla oma liikenneturvallisuus paranee huomattavasti. Varsinkin vilkkujen käytön puute näytti todella vaaralliselta kaupunkiliikenteen seassa. Samalla monella oli kyydissä matkustaja. Toivottavasti oppi menee perille ennen kuin tulee onnettomuuksia.

Myös autoilijoiden kannattaa ottaa kaksipyöräiset huomioon liikenteessä. Nyt lumien sulamisen jälkeen liikenteessä on paljon uusia mopokortin haltijoita, joilla liikennesääntöjen soveltaminen käytäntöön on vielä opetteluvaiheessa. Samoin ajoneuvon hallinta voi olla vajavaista. Näin on, vaikka mopokorttiuudistuksen jälkeen tilanteen pitäisi olla parempi kuin ennen. Liikenteessä otetaan uhkarohkeita riskejä ja tehdään holtittomia kaistanvaihdoksia. Kaikki eivät selvästikään tiedosta vaaraa. Pään pitäisi kääntyillä ajajalla huomattavasti nykyistä enemmän. Auto tulee takaa paljon nopeammin, eikä peileistä näe kaikkea. Tällöin holtiton kaistanvaihto tai ilman suuntamerkkiä kääntyminen voi olla kohtalokasta. Autoilijan ei kannata luottaa siihen, että edessä ajava mopoilija toimii aina oikein.

Mopoilijoilla näkyy myös todella harvoin muita suojavarusteita kuin kypärä. Kypärä on pakollinen, mutta muut suojavarusteet eivät. Ehkä kannattaisi kuitenkin harkita ajotakkia, hanskoja ja housuja. Pelkät farkut ja tavallinen takki eivät anna suojaa kaatumistilanteessa. Myös heijastinliivi olisi hyvä olla varsinkin hämärässä ja pimeässä ajettaessa. Nuorilla näitä ei juuri näe päällä, mutta varttuneemmilla motoristeilla näkee. Ehkä ikä tekee tehtävänsä. Toivottavasti vaan nuoret motoristit elävät sinne asti. Myös aurinkolaseja kannattaisi käyttää enemmän. Kirkas auringonpaiste voi tehdä ajamisen todella hankalaksi ja vaaralliseksi.

Kyllä tietysti vanhemmatkin motoristit osaavat hölmöillä. Tänään niitä ei tullut vastaan, mutta lehdistä saa lukea aika ajoin älyttömistä ylinopeuksista kun kokeillaan kuinka nopeasti pyörä kulkee. Toivottavasti kukaan ei mene ajamaan humalassa. Tämäkin riski on olemassa varsinkin näin vapun aikaan.

Kuinkahan moni motoristeista on varautunut siihen, että matkanteko loppuukin syystä tai toisesta? Ohessa muutama idea mitä voisi kuljettaa mukana, varsinkin jos ajelee taajama-alueiden ulkopuolella. Nämä siis suoraan ajamiseen liittyvien henkilökohtaisten turvavarusteiden lisäksi

Motoristin varusteita:

- matkapuhelin

- rahaa

- aurinkolasit

- ensiapulaukku

- turvaliivi

- otsalamppu tai muu valaisin

- juomapullo ja pientä naposteltavaa

- renkaanpaikkausaine

- työkaluja

- moottoriöljyä

- varapolttoainetta

- varapolttimoita

- sadevaatteet

- pieni selviytymispakkaus

Suuri haaste on saada tavarat mahtumaan mukaan. Osassa ajoneuvoja on tilaa satulan alla tai niihin voi asentaa sivulaukut. Kannattaa harkita myös takaboksin ostamista, jos sellaista ei ole. Ajoneuvotyyppi ratkaisee valinnat. Aina voi ottaa myös repun selkään. Se pitää kuitenkin muistaa, että repussa ei saa olla roikkuvia hihnoja, jotka voisivat jäädä kiinni johonkin ohiajettaessa.

Ravinto on yksi elämän peruselementeistä, veden, lämmön ja suojan lisäksi. Meillä länsimaissa on asiat tässä suhteessa jo kenties liiankin hyvin. Ravintoa riittää yllin kyllin ja sitä jää myös runsaasti yli tarpeen pois heitettäväksi. Samaan aikaan miljoonat ihmiset näkevät nälkää ja kuolevat. Tämä ei kuulosta hyvältä. Onko tämä reilua? Tietoinen valinta se ainakin on. Talouspolitiikan avulla säädellään tietoisesti eri tuotteiden markkinahintoja ja tehdään toisaalla tuotteiden viljely kannattamattomaksi, vaikka olosuhteet viljelylle olisivat suotuisat.

Yksittäisellä kuluttajalla on kuitenkin valinnan mahdollisuus. Jokainen ostos on tietoinen valinta. Jos tiedostat sen mitä valitset, niin voit sitä kautta vaikuttaa. Jos muutkin tekevät samoja valintoja, niin sillä on jo laajempaakin merkitystä. Jos ostat luomuruokaa, lähiruokaa tai reilun kaupan (Fair Trade) tuotteita, niin olet ottanut askeleen oikeaan suuntaan.

Äskettäin julkaistiin tietoa Maa -ja elintarviketeollisuuden tutkimuslaitoksen toimesta siitä kuinka paljon me suomalaiset heitämme käyttökelpoista ruokaa pois. Hävikkiä on 10 – 15 % tuotetusta ruuasta, eivätkä nämä suinkaan ole edes mitään teollisuusmaiden huippulukemia. Tämä on Suomessa noin 400 000 000 kg ruokaa vuodessa! Se tarkoittaa kotitalouksien osalta sitä, että noin joka seitsemäs ostoskassillinen ruokaa menee roskikseen. Tämä on melkoista tuhlausta. Kannattaa tutustua MTT:n verkkosivuihin. Sieltä löytyy paljon muutakin mielenkiintoista luettavaa. Amerikkalaisten lukijoiden kannatta katsoa ainakin tämä mielenkiintoinen blogi aiheesta: http://www.wastedfood.com/

Kuinka voit vähentää ruokajätteen määrää kotona:

- Säilytä elintarvikkeet oikeissa lämpötiloissa.

- Syö ensin nopeasti pilaantuvat tuotteet.

- Valitse pitempään säilyviä tuotteita.

-  Järjestä tuotteet päiväyksen mukaan jääkaappiin. Pisimmällä päiväyksellä olevat taakse.

-  Käytä jääkaappia oikein. Jääkaapin sisälläkin on eri lämpötiloja eri paikoissa. Liha, kana  ja kala kylmimpiin kohtiin.  Kylmintä on alimpien hyllyjen takaosassa, lähellä kylmäelementtiä tai pakastuslokeroa.

- Muista kemian perusopit. Omena, banaani ja tomaatti tuottavat runsaasti kasviksia kypsyttävää etyleeniä. Sille arkoja aineksia ovat muun muassa kurkku, porkkana ja salaatti.
Etyleeniä erittävät, ja etyleenille herkät kasvikset kannattaakin säilyttää etäällä toisistaan. Muovipussi ei riitä tähän.

- Tarkista ostamasi kasvikset ja hedelmät jo ostohetkellä.

- Jos ostat suuren määrän esimerkiksi leipää tai lihaa, laita osa heti pakkaseen. Sulata sieltä tarpeen mukaan.

- Tarkista jääkaapin lämpötila. Sopiva lämpötila on + 2 – 6° C.

- Anna ylijääneet tarjoilut juhlavieraiden mukaan kotiin viemisiksi jos et saa käytettyä niitä itse.

- Ota tähteet seuraavana päivänä  töihin evääksi tai pakasta myöhempää käyttöä varten.

Tähteet voi myös käyttää uuden aterian raaka-aineeksi. Näin syntyi esimerkiksi pizza aikoinaan.

- Muista, että parasta ennen -merkinnän jälkeen ruoka on usein täysin käyttökelpoista. Haista, katsele silmämääräisesti ja maista.

- Älä osta helposti pilaantuvia tuotteita varastoon.

- Syö pakkaukset tyhjiksi. Avaa uusi vasta, kun vanha on loppunut.

- Laita lapsen lautaselle vain sen verran ruokaa,  että se tulee varmasti syödyksi. Aina voi ottaa lisää.

- Lämmitä ja sulata vain sen verran ruokaa kuin sitä tarvitaan.

Nyt huhti-toukokuussa kun lumet sulavat ja koivujen ympärille ilmestyy sulia pälvikaistaleita on aika ottaa luonnon oma terveysjuoma talteen – siis jos sinulla on omaa metsää, tai saat maanomistajan luvan. Ilman lupaa sitä ei saa kerätä. Mahlaa saa koivun lisäksi myös vaahterasta, haavasta, lehmuksesta ja salavasta. Meillä mahla otetaan talteen yleisimmiten koivusta. Mahlaa on saatavana myös kaupallisena tuotteena.

Mahla on nestettä, joka koostuu enimmäkseen vedestä. Sen muuhun sisältöön vaikuttaa mm. keräysajankohta ja vuosittainen vaihtelu. Veden (n. 99%) lisäksi siinä on enimmäkseen sokeria. Sen lisäksi mahla sisältää happoja, erityisesti hedelmähappoja, sekä hiven- ja valkuaisaineita. Mahlan sisältämiä hivenaineita ovat mm. kalium, kalsium, magnesium ja mangaani.

Mahlaa on käytetty kansanlääkinnässä nivel- ja reumavaivojen helpottamiseen vuosisatoja. Nykyisin sitä käytetään Keski-Euroopassa kehon kuona-aineiden poistoon. Mahlan on väitetty auttavan myös koivun siitepölystä aiheutuvan allergian oireisiin kun sitä aletaan nauttia ennen siitepölykautta, ja jatketaan koko sen ajan. Asian tieteellistä tutkimista ainakin suunnitellaan.

Mahlan kerääminen

Mahlaa tulee alle 15 cm halkaisijalta olevasta koivusta jopa 5 litraa vuorokaudessa. Tuplasti paksummista 30 cm koivuista sitä voi tulla jopa 15 litraa. Sitä voi kerätä esimerkiksi leikkaamalla oksan pään pois ja teippaamalla siihen muovipullon. Toinen tapa on porata noin 10 cm syvä reikä koivun kylkeen ja valuttaa siitä letkua pitkin mahla keräysastiaan. Reiän halkaisijaksi riittää 1 cm. Samasta koivusta voi valuttaa mahlaa jopa vuosikymmeniä. Mahlan valutuksen jälkeen reikä tukitaan esim. puutapilla.

Suurin ongelma mahlan keräämisessä on sen huono säilyvyys. Keräysastiakin pitäisi vaihtaa pari kertaa vuorokaudessa, ja hygienia on tärkeää. Mahla säilyy jääkaapissa 2 -5 päivää. Jos haluaa käyttää sitä pidemmän ajan kuluttua on helpointa pakastaa se. Sitten sitä voi sulattaa aina tarpeen mukaan. Mahlan säilyvyyttä voi parantaa myös pastöroinnin avulla. Siinä mahla kuumennetaan ja jäähdytetään. Se voi muuttaa makua.

Mahlan käyttö

Mahlaa voi käyttää sellaisenaan janojuomana. Lisäksi sitä voi käyttää leivonnassa veden asemasta. Siitä voi tehdä myös siirappia tai esimerkiksi mahlajuomaa, jonka voi maustaa vaikkapa mintulla ja sitruunahapolla.